Kun luet tätä, olen poissa. Poistunut siis Kuukin palveluksesta, takaisin koulunpenkille taistelemaan opinnäytetyöni kanssa. Miten viisikuukautinen harjoittelujaksoni sitten sujui?
Mitä mä täällä teen?
Ei ole mikään salaisuus, että päädyin markkinoinnin alalle täysin vahingossa. Hakiessani viiden vuoden pakettijakelun jälkeen viimein koulupaikkaa, pidin paikallista tradenomilinjaa hätävarana. Paikkana, jonne ainakin pääsisin, vaikkeivat ovet muualla aukeaisikaan. Duunarityö lie syöneen kaikki muinaiset opinto-ohjauksen tunneilla saamani opit – elin käsityksessä, että yhteishaun hakujärjestyksellä saa vain lisäpisteitä ykkösvaihtoehtoihinsa. Tradenomi oli tietysti listani huipulla. Hups. Olikin pieni yllätys saadessani ilmoituksen, että opintopaikka LAB-ammattikorkeakoulussa on varmistunut. Ei kokeita, ei haastatteluja, ei mitään – ja näin peruuntuivat muut, ehkä alunperin motivoivammat linjat joihin olin hakenut. Noh.
”Tradenomi” on hirvistyttävän laaja titteli. Myynnistä markkinointiin, sijoittamisesta johtotason strategiaan, IT, HR… Suuntauksia ja lopullisia työnkuvia on tuhoton määrä. Itselläni ei luonnollisesti ollut aavistustakaan mihin tahtoisin erikoistua – kunnes digimarkkinointitoimisto Labtic astui kuvioihin (kannattaa tutustua tämän opiskelijoiden luotsaaman toimiston toimintaan täältä). Toteutettuani muutaman asiakasprojektin Labticin leivissä tunsin vihdoin löytäneeni suunnan omalle tekemiselleni, ja itsevarmuuden kasvaessa otinkin seuraavalla Labtic-lukukaudellani suurempaa roolia projektien luotsaamisessa. Markkinointi-innon siemen oli kylvetty.
Kuka Kuuki muka?
Koitti työharjoittelupaikan etsikkoaika. Kaverin, ja erään toisen markkinointitoimiston edustajan suosituksen perusteella tutustuin Kuukiin – toimistoon, joka toteuttaa digimarkkinointia laaja-alaisesti (slogania mukaillen) strategiasta tuotantoon. Ideaalinen paikka siis itselleni, jolle ei ollut muodostunut vielä tarkempaa paloa markkinoinnin asiantuntijuuteni suuntaamisen suhteen. Paria LinkedIn-viestiä ja muodollisuudelta tuntunutta haastattelua myöhemmin harjoitteluni aloitus olikin jo sovittu.
Myönnetään, että ”talon tavoille” oppiminen vei aikansa – olin jälleen viettänyt edeltävät kuukaudet yksinomaan duunaritöissäni leipää ja paketteja maakuntiin kuskaten. Itsenäisten hanttihommien jälkeen tuli yht’äkkiä sopeutua avokonttoriin, palaveerauskulttuuriin ja paikallaan istumiseen. Puhumattakaan konkreettisista, oikeasti digimarkkinointiin liittyvistä asioista.
Onneksi perehdytysjaksoani pehmentämässä Kuukilla odotti näiden aikaisempi harjoittelija, ennestään tuttu kaverini Eemeli Toivonen – kulttuurishokki ei iskenytkään niin pahasti vasten kasvoja. Kolmen viikon yhdessäolon jälkeen oli aika toivottaa Eemelille näkemiin, ja lähimmäksi henkiseksi tueksi jäikin työpisteelle roudaamani huonekasvikatras.
Perehdytysjärjestelyistään Kuuki ansaitsee mielestäni erityistä suitsutusta. Vaikka toimistolla onkin alati asiantuntijoiden ympäröimänä, harjoittelijan päivittäistä tekemistä ei osaa kukaan muu perehdyttää paremmin kuin toinen harjoittelija. Seuraajansa perehdyttämisen opettelun arvoa ei pidä myöskään aliarvioida – työelämässä vastaava tilanne kun saattaa tulla milloin vain vastaan.
Kuukissa harjoittelijat ovat tärkeä osa työyhteisöä. Harjoittelijalle on nimetty työnohjaaja, jonka lisäksi harjoittelija työskentelee pääsääntöisesti ylimmän johdon sekä markkinointiviestinnän tiimin ammattilaisten kanssa. Jokaisen harjoittelijan perehdytys on suunniteltu ennen harjoittelijan Kuukiin tuloa ja prosessi mukailee paljon uuden työntekijän aloittamista yrityksessä. Yhdessä käydään läpi HR-asiat ja Kuukilaisten pelisäännöt sekä esimerkiksi sisäisen viestinnän roolia yrityksessä. Työtehtävät katsotaan toisen harjoittelijan lisäksi yhdessä asiantuntijoiden kanssa. Harjoittelijat saavat myös itse vaikuttaa harjoittelun ja työtehtävien sisältöön oman mielenkiinnon mukaan perustehtävien lisäksi.
Työtehtävien viidakossa
Sisältöjen tuotannosta julkaisuun, WordPressista Metan ja LinkedInin mainosalustoihin, Google Adsista HubSpotiin… Työtehtävien ja erilaisten sisäistettävien työkalujen ja alustojen kirjo tuntui alkuun ylitsepääsemättömän valtavalta. Suuri osa tästä oli itselle lähes täysin uutta, vaikka Labticissa näitä oli teoriatasolla sivuttukin. Onneksi kuukilaisilla oli kaiken ammattitaidon alla silmää nähdä asiat myös noviisin näkökulmasta, sekä kärsivällisyyttä opettaa asiat perin pohjin – tyhmiä kysymyksiä pelkäämättä. Hiljalleen itsevarmuus kasvoi, ja loppua kohden väittäisinkin olleeni jo varsin sinut työkalun kuin työkalun kanssa.
Harjoittelijan tehtäviin kuului luonnollisesti myös toimiston yleiseen huolenpitoon liittyvät toimet – jopa näistä oppi monesti jotain uutta. Esimerkkinä vaikkapa erään Pauligin ex -Paula-tytön ”vinkit” (lue: käskyt) kahvinkeiton suhteen, tai miesten WC:n valon vaihtaminen. Jälkimmäisen totesin nopeasti ylivoimaiseksi urakaksi itselleni, joten päätinkin sen sijaan motivoida toimiston muita eksperttejä ottamaan ohjat käsiinsä. Lopputuloksena syntyi ensiaskeleeni tekoälyäänien maailmaan. (Myönnän olevani jonkinasteinen kauhuleffafani.)
…Tekkitiimimme ponnisteluista huolimatta kyseinen valo on muuten edelleen rikki.
Kukoistaminen vasta edessä
Lienee osuvaa, että harjoittelujaksoni osui juuri kasvukaudeksi, ja päättyy sadonkorjuujuhlien aikaan. En silti tietenkään koe, että olisin valmis kuin pitkään kypsytetty palkintokurpitsa – näen itseni pikemminkin ikivihreänä viherkasvina, joka kasvaa tasaisesti koko elämänsä läpi.
Ei, urani on vasta alussa, kuten työpisteelle raahaamillani viherkasvien taimillakin. Mutta kuten tarkkasilmäinen saattaa kuvista huomata, kasvini ovat tässäkin ajassa kasvaneet reippaasti, ja niitä on tullut pari lisää – juuri kuin ammatillisille taidoillenikin on käynyt.
Kiitos tästä kuuluu luonnollisesti Kuukille, kuukilaisille ja monipuoliselle työympäristölle jossa olen viimeisen viiden kuukauden ajan päässyt toimimaan. Koulussa opittu markkinoinnin strategia yhdistettynä Kuukilta saatuun vankkaan osaamiseen käytännön työkaluista tarjoaa mitä parhaimman kasvualustan, mitä tulevaisuuteni tuleekaan pitämään sisällään. Veikkaisinkin oman kukoistukseni olevan vielä edessä päin.
Kiinnostaako työharjoittelu tai ura kuukilla?
Otamme mielellämme avoimia hakemuksia vastaan sekä alan kokeneilta konkareilta että harjoittelupaikkaa etsiviltä opiskelijoilta.