Suomen miesten jalkapallomaajoukkue, Huuhkajat pelasi historiallisen ottelun lauantaina. Ottelu tulee jäämään poikkeuksellisena historian kirjoihin. Ei sen vuoksi, että hetken Suomi on tilastoissa ainoa maa, joka on

  • tehnyt jokaisesta hyökkäyspaikastaan maalin
  • voittanut kaikki EM-ottelunsa
  • torjunut kaikki rangaistuslaukaukset.

Vaan siksi että peli keskeytettiin yli tunniksi tanskalaisen Christian Eriksenin lyyhistyttyä yhtäkkiä kentälle.

Yle Areenan minuutin klipistä voit kerrata, miten lauantaisen ottelun tapahtumat etenivät.

Yhteisöllisyyden voimasta ja suomalaisten osoittamasta ainutlaatuisesta urheiluhengestä on kirjoitettu paljon, ja todettakaan myös, että tämänkin kirjoituksen sytykkeenä toimi poikkeuksellisen sykähdyttänyt urheiluhetki, joka innoitti pohtimaan asiaa oman alani näkökulmasta. Korona-ajan kuntavaalitkin tuntuivat jotenkin valjuilta, kun edellisenä iltana oli eletty suurien tunteiden hetkiä maailman suosituimmassa urheilulajissa.

Yhteisöllinen kulttuuri tuottaa hyvää viestintää

Viestijälle peli oli pysäyttävä esimerkki siitä, miten yhteisöllinen kulttuuri tuottaa hyvää viestintää.

Tässä vaiheessa kirjoitusta on hyvä tunnustaa, että en ole suuri futisfani. Nautin urheilun seuraamisesta sen ympärillä olevien ilmiöiden vuoksi ja pidän asiantuntijoiden pelistrategian purkamispuheenvuoroista, koska itse on osaa peliä samalla tavalla analysoida.

Olen kuitenkin ilolla seurannut sekä Suomen historiallisia pelejä että urheilun ympärillä olevia suuria tunteita ja intohimoa, jolla fanit lajiin suhtautuvat.

Kyyneleet nousivat silmiini, kun pitkäaikainen huoltaja Gunnar Yliharju riemuitsi Suomen saavuttaessa kaksi vuotta sitten paikkansa EM-turnauksessa. Myös arvostukseni Teemu Pukin kaltaista suurta urheilutähteä kohtaan nousi vielä hieman korkeammalle, kun hän säntäsi katsomoon halaamaan Yliharjua.

Lauantain tapahtumat pelikentällä osoittivat, kuinka vaikea laji suora tiedonvälitys on: BBC pyysi kuvaamaansa materiaalia anteeksi. Selostaja Matti Härkönen selvisi kammottavasta tilanteesta kunnialla, ja osasi selostaa sen mikä selostettavissa oli. Shokki oli valtava, kun fyysisen ja tiukkaa prässiä sisältäneen pelin avainpelaaja Christian Eriksen lyyhistyi maahan täysin yllättäen 43 minuutin kohdalla.

Parken hiljeni ja järkytys oli käsinkosketeltava kotisohvalle asti. Suorassa lähetyksessä näkyi, kuinka pelaajaa elvytettiin pitkiä minuutteja kentän laidalla. Tällä hetkellä tiedämme, että kentällä käytiin taistelu elämästä. Eriksenin sydän pysähtyi – onneksi Eriksen sai nopeasti ammattitaitoista hoitoa, ja on tätä kirjoittaessani sairaalassa jatkotutkimuksissa.

Siirrytään nyt itse pelin tapahtumista viestintään.

Ensin pisteitä Huuhkajien Twitter-tilin ylläpidolle:

Todetaan tilanne.

Viestitään se, mikä on tärkeintä.

Kerrotaan, että peli etenee ja tehdään myös pelin jatkamisen oikeutus selväksi: molemmat joukkueet haluavat jatkaa.

Toki UEFA antoi vain kaksi vaihtoehtoa: pelata samana iltana peli loppuun tai jatkaa sunnuntaina kello 12.

Peli pelattiin loppuun ja Helsingin Sanomien mukaan Suomi on ensimmäinen maa miesten EM- tai MM-historiassa, joka voittaa ottelun yhdellä maalia kohti suuntautuneella yrityksellä.

Suomen 1–0 voittomaalin tehneen Joel Pohjanpalon haastattelu nostatti kurkkuun palan ja sai nieleskelemään. Pohjanpalo sanoitti hienosti pelaajien tunteita ja empatiaa ristiriitaisessa tilanteessa, olihan juuri saavutettu historiallinen voitto unelmien lajissa:

Hän kertoi, että peliä jatkettiin koska tanskalaiset olivat valmiita pelaamaan ja halusivat pelata.

Näin hän antoi oikeutuksen sille, että peliä jatkettiin äärimmäisen vaikeissa olosuhteissa. Myös se tuli selväksi, että suuren menetyksen kohdannutta joukkuetta kohtaan tunnettiin empatiaa vaikeassa tilanteessa.

Viestijän näkökulmasta pohdin heti pelaajalle annettuja mediaohjeistuksia ja seuraavassa hetkessä ymmärsin, että niillä ei ole tuollaisessa tilanteessa mitään merkitystä. Noin suuressa tunnepölläkässä on urheilijan todella vaikeaa ”viestiä sovitulla tavalla”. Sanat tulivat sydämestä.

Viestintä on toimintaa, tekoja

Tässä mielettömässä tunteiden vuoristoradassa tämä tulisi jokaisen mediakouluttajan ymmärtää: ensin pitää rakentaa kulttuuri, jonka pohjalta sitten rakennetaan viestintä. Mikään mediakoulutus ei pelasta, jos pohjatyötä ei ole tehty kunnolla.

Jos lauantaista peliä tarkastelee Suomen maabrändin kannalta ovat yksittäiset teot aivan uskomattomia:

Suomen lippu annettiin katsomosta näkösuojaksi, kun Erikseniä elvytettiin kentän pinnassa. Suomalaisfanien nostattama Chris-ti-an E-rik-sen huutolaulu stadionilla. Huuhkaja-pelaajien haastattelut historiallisen voiton jälkeen.

Ei tuollaisia asioita voi suunnitella, ne syntyvät kulttuurista, joka pohjautuu arvoille. Kriisissä viestinnän pitää kummuta todellisesta (yritys)kulttuurista ja sen arvojalustasta – ei ulkopuolisen viestintäammattilaisen kirjoittamista puheista.

Jos jokainen yritys tekisi yhtä paljon ja pitkäjänteisesti työtä yrityskulttuurinsa ja tunneilmastonsa eteen kuin mitä Huuhkajien ja suomalaisen jalkapallon ympärillä on vuosikymmeniä tehty, olisi todella moni (viestinnällinen) kriisi vältettävissä.

Itseäni lämmitti myös lahtelaisten vilpitön ilo, Lahdessa ei ole Havis Amandaa mutta Lanun aukion suihkulähde toimii perinteisenä juhlapaikkana. Niin tälläkin kertaa.