Mistä tämä kiitoskorttikiima tulee? Ei kiitoskortti ole palkka sairaanhoitajalle raskaasta kolmivuorotyöstä tai pikaruokaravintolan työntekijälle hyvitys kurjista työoloista.

Myötähäpeä on varmaan paras tunne kuvailemaan tuntemuksiani. Näissä molemmissa lähiaikojen kiitoskorttitoimissa on jotakin hyvin tunnistettavaa, kuinka edelleen ajatellaan, että viestintä on vain viestintää. Ei se ole. Viestintä vaatii tekoja.

Niiden tekojen on myös oltava muuta kuin printattu kiitoskortti ja hedelmäkori.

Molemmissa edellä mainituissa tuoreissa tapauksissa olisi vaadittu tekoja. Sellaisia, joissa henkilöstölle olisi tullut tunne, että heitä arvostetaan, heitä on kuultu ja asioihin tulee nyt muutos.

Julkisuudessa esillä olleista kiitoskorttisekoiluista nousee väistämättä mieleen Lapinlahden Lintujen nerokas Mitali-sketsi. Voit katsoa sen YouTubesta, jos ei ole tuttu tuotos.

Hyvin hoidettu viestintä pelastaa kriisissä brändin – kiitoskortti ei sitä tee

En ole henkilöstöhallinnon ammattilainen, mutta pelkästään ammattimaisella viestinnällä olisi pelastettu paljon. Henkilöstölle olisi pitänyt viestiä ensin: olemme tehneet virheitä ­– anteeksi. Nyt korjaamme virheemme, toimimme jatkossa toisin ja kohtelemme henkilökuntaamme paremmin.

Olisi kerrottu niistä konkreettisista toimenpiteistä, joihin on ryhdytty: esimerkiksi ulkopuolinen työhyvinvoinnin asiantuntija auttamaan johtoa parantamaan työskentelyolosuhteita, olisi järjestetty erilaisia kuulemistilaisuuksia ja kuunneltu aidosti henkilöstön kehittämisajatuksia. Tehty (ulkopuolisen yrityksen toimeksiantona) työhyvinvointikysely ja kerrottu sen tulokset rehellisesti koko henkilöstölle striimatussa tilaisuudessa. Yrityksen johto olisi ollut esittämässä näitä toimenpiteitä ja anteeksipyynnön striimissä, jossa olisi ollut paikalla myös mahdollisimman paljon henkilökuntaa.

Rekrytointikampanjalla olisi saatu kassa kilisemään ja brändille nostetta

Tämän tilaisuuden yhteydessä olisi kerrottu, mihin toimenpiteisiin on ryhdytty ja kuinka paljon niihin on varattu erilaisia resursseja. Samanaikaisesti olisi lisätty työterveyshuollon resursseja sekä aloitettu mahdollisesti laaja rekrytointikampanja, jotta alaa kurittava työntekijäpula saataisiin kuriin, brändille nostetta ja luultavasti myös kassa kilisemään sen myötä.

Mahdollinen kiitossähköposti olisi voitu lähettää siinä vaiheessa, kun kriisistä olisi kulunut vuosi, olisi tehty uusi työhyvinvointikysely. Olisi järjestetty uusi striimattu tiedotustilaisuus tuloksista, kerrottu mitä toimenpiteitä on tehty ja mitä tullaan vielä tekemään.

Rahaa ajatellaan esteeksi, vaikka se on myös ratkaisu

Ongelmanahan tässä kaiken kaikkiaan on se ainainen raha. Kun ei ymmärretä sitä, että käyttämällä rahaa myynnin mahdollistajaan eli henkilökuntaan voidaan tehdä rahaa. Ihmisten hyvinvoinnin eteen tehtävässä työssä asia pitäisi myös pystyä näkemään rahan kautta, kun ihmiset saavat parempaa hoitoa, on komplikaatioita sekä jopa hoitovirheitä vähemmän, hoidon laatu on parempaa ja potilaat sitä myöten sitten nopeammin terveempiä ja nopeammin pystyviä tekemään lisää rahaa, kun he pystyvät palaamaan nopeammin työelämään ja maksamaan palkastaan veroja.

Milloin kiitoskortti kuuluu lähettää?

Kiitoskortti ei välttämättä ole paras kriisiviestinnän keino.

Tässä vielä lopuksi vinkkilista, missä tilanteessa kiitoskortti kuuluu asiaan.
Kuvallinen kiitoskortti:

  • häät
  • rippijuhla
  • ylioppilasjuhla
  • valmistujaisjuhla.

Myös hautajaisten jälkeen voidaan lähettää kiitoskortti osallistujille sekä kukkien ja adressien lähettäjille. Tavanomaisempaa nykyisin on laittaa lehti-ilmoituksen yhteydessä kiitos. Myös pyöreistä merkkipäivistä voi kiittää lehti-ilmoituksella tai kiitoskortilla.

Kiitoskortti lähetetään piakkoin juhlan jälkeen, kahdesta kuuteen viikkoa on hyvä väli. Jos venähtää yli sen, alkaa olla jo myöhäistä. Voit lukea lisää kiitoskorteista Kotilieden artikkelista.